Næstved · 18 syysk. 2026
Kiinalaisten merkkien osuus EU:n uusien autojen myynnistä oli vuoden neljänä ensimmäisenä kuukautena noin 6 prosenttia, kun se edellisvuoden vastaavana aikana oli 3,2 prosenttia. Luvut ovat autonvalmistajien eurooppalaiselta etujärjestöltä ACEAlta, ja niistä on kertonut Euronews.
Yksittäisillä markkinoilla osuus vaihtelee voimakkaasti. Tanskassa se nousi 13 prosenttiin uusien autojen myynnistä vuoden kahdeksana ensimmäisenä kuukautena AutoBranchen Danmarkin mukaan. Luku sisältää myös Volvon ja Polestarin, koska ne ovat kiinalaisen Geelyn omistuksessa.
Laskettiinpa markkinaosuus miten tahansa, suunta on selvä: uudet automerkit vievät yhä enemmän tilaa Euroopan teillä. Autoja ei kuitenkaan vain myydä. Niitä myös huolletaan, korjataan ja dokumentoidaan vielä vuosien ajan. Ja tässä eurooppalaiset säännöt pätevät siitä hetkestä, kun autot tulevat Euroopan markkinoille.
Säännöt koskevat myös uusia merkkejä
Ratkaisevaa ei ole se, onko auto kiinalainen, eurooppalainen, amerikkalainen vai korealainen. Kun valmistaja tyyppihyväksyy ja markkinoi autoja EU:ssa, eurooppalaiset säännöt tulevat mukana.
Asetuksen (EU) 2018/858 61 artikla velvoittaa valmistajat antamaan riippumattomille toimijoille rajoittamattoman, standardoidun ja syrjimättömän pääsyn ajoneuvon OBD-tietoihin sekä korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittaviin tietoihin. Kyse ei siis ole vain merkin omista valtuutetuista korjaamoista. Säännöt on tehty juuri siksi, että vapaa jälkimarkkina pystyy huoltamaan ja korjaamaan nykyaikaisia autoja aidosti kilpailukykyisin ehdoin.
On tärkeää erottaa kaksi asiaa toisistaan. Pääsyä koskevat vaatimukset ovat jo voimassa, eivätkä ne ala vasta vuonna 2027. Ja viimeistään kuuden kuukauden kuluttua tyyppihyväksynnästä valmistajan on osoitettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle, että vaatimukset täyttyvät. Tämä seuraa samojen sääntöjen 64 artiklasta.
Kuusi kuukautta ei siis ole siirtymäaika, jonka aikana valmistaja voisi vapaasti pitää vapaan jälkimarkkinan ulkona. Se on määräaika sen osoittamiselle, että valmistajan tarjoama pääsy täyttää säännöt. Ero on olennainen.
EU:n komission autoalan suuntaviivat tukevat samalla auton omistajan mahdollisuutta valita korjaamo. Valmistaja ei voi yleisenä vaatimuksena asettaa takuun ehdoksi sitä, että tavanomainen huolto ja ylläpito tehdään yksinomaan valmistajan valtuutetuilla korjaamoilla.
Olemme samalla saaneet tietää, ettei osalla uusien automerkkien eurooppalaisista maahantuojista ole itselläänkään pääsyä valmistajan keskitettyihin huolto- ja ylläpitotietoihin. Se herättää täysin luontevan kysymyksen: miten silloin varmistetaan, että riippumattomat korjaamot saavat sen pääsyn, jota EU:n säännöt edellyttävät?
”Euroopan markkinoille tulevilla uusilla merkeillä on tyyppihyväksynnästä kuusi kuukautta aikaa osoittaa, että ne täyttävät säännöt. Kaikki uudet merkit eivät ole vielä päässeet maaliin, ja se antaa aihetta huoleen”, sanoo Mads Engberg, FIGIEFAn, vapaan jälkimarkkinan eurooppalaisen kattojärjestön, puheenjohtaja ja AUTIGin toimitusjohtaja.
23. kesäkuuta 2027 alkaen vaatimus käy vielä konkreettisemmaksi
Asetuksessa (EU) 2026/699 EU on nyt täsmentänyt, miten muun muassa sähköiseen huoltohistoriaan pääsyn on teknisesti toimittava. Kun valmistaja käyttää standardin ISO 18541-1:2021 käyttötapauksen 8 piiriin kuuluvaa sähköistä huoltohistoriaa, sen on 23. kesäkuuta 2027 alkaen asetettava rajapinta kolmannen tahon käyttöön. Tämän yhteyden kautta riippumattoman korjaamon on voitava ”tarkastella ja päivittää sähköistä huoltohistoriaa”.
Käytännössä malli on ketju: autonvalmistajalta kolmannelle taholle, sieltä riippumattomalle korjaamolle ja lopuksi auton omistajalle. Kolmannella taholla on oltava sopimus valmistajan kanssa, ja korjaamo päivittää huoltohistoriaa asiakkaan suostumuksella.
Tämä tarkoittaa, ettei sähköistä huoltohistoriaa voi enää ajatella suljettuna järjestelmänä, joka toimii vain valmistajan oman valtuutetun verkoston sisällä. EU:n säännöt kuvaavat nyt konkreettisen teknisen reitin, johon vapaan jälkimarkkinan on voitava liittyä.
Uudet säännöt ottavat samalla suoraan kantaa kyberturvallisuuteen. Valmistajat saavat luonnollisesti suojata auton ja sen järjestelmät ja käyttää muun muassa tunnistautumista, jäljitettävyyttä ja tarpeellisia turvatoimia. Kyberturvallisuutta ei kuitenkaan saa käyttää yleisenä perusteena vapaan jälkimarkkinan ulos sulkemiselle. Turvatoimet eivät saa rajoittaa pääsyä enempää kuin on välttämätöntä ja oikeasuhtaista, eivätkä riippumattomat toimijat saa kohdata kohtuuttomia esteitä.
Auton omistajaa ei saa unohtaa
Yhtälössä on vielä yksi osapuoli: auton omistaja. Kun korjaamo huoltaa ja ylläpitää autoa, dokumentaatiolla on arvoa paljon itse korjaamokäyntiä pidemmälle. Sillä voi olla merkitystä takuun, jälleenmyynnin, leasingin, vakuutuksen ja auton arvon kannalta vielä vuosien kuluttua.
Kysymys ei siis ole vain siitä, pystyykö korjaamo teknisesti kirjoittamaan jotakin valmistajan järjestelmään. Kysymys on myös siitä, voiko huoltohistoria aidosti seurata autoa koko sen elinkaaren ajan. Näkeekö auton omistaja sen? Näkeekö seuraava korjaamo sen? Voiko sen osoittaa, kun auto myydään? Ja seuraako se autoa, kun auto siirtyy valtuutetulta korjaamolta riippumattomalle tai maasta toiseen Euroopassa? Juuri siinä digitaalinen huoltohistoria osoittaa arvonsa.
Otetaan keskustelu nyt, ei vuonna 2027
Uudet merkit ovat tulleet jäädäkseen, ja ne rakentavat autoja, joita eurooppalaiset haluavat ostaa. Tervetuloa. Mutta pääsy Euroopan markkinoille tarkoittaa myös eurooppalaisten pelisääntöjen noudattamista. Ja sähköisen huoltohistorian osalta vaatimukset käyvät nyt hyvin konkreettisiksi.
Kiinnostavaa on se, ettei infrastruktuuria ole välttämätöntä rakentaa alusta asti.
”Digital Servicebook on viimeiset 11 vuotta tallentanut huoltotietoja riippumattomien korjaamoiden ja autoilijoiden puolesta. Tehtävä on ratkaistu, ja järjestelmä toimii. Silti moni uusi merkki ei ole vieläkään liittynyt siihen, ja se ihmetyttää minua”, sanoo Kim Koch, Digital Servicebookin toimitusjohtaja.
Digital Servicebook on merkkiriippumaton, ja sillä on pääsy yli 250 miljoonaan huoltokirjaukseen EU:ssa. Järjestelmä on jo rakennettu käsittelemään huoltodokumentaatiota eri merkkien, maiden ja korjaamotyyppien välillä. Se tarkoittaa, ettei automerkin tai maahantuojan ole välttämätöntä kehittää vielä yhtä suljettua järjestelmää alusta asti. Ne voivat liittyä olemassa olevaan, merkkiriippumattomaan infrastruktuuriin ja rakentaa yhdessä kanssamme yhteyden valmistajan, korjaamon ja auton omistajan välille.
Ja sen aika on nyt. Jos työskentelette jollakin uudella automerkillä tai maahantuojalla, ottakaa yhteyttä, kun aikaa on vielä hyvin. Me tarjoamme kahvit, ja autamme teidät mieluummin maaliin kuin luemme ongelmista, kun määräaika lähestyy.
Sillä lopulta tässä ei ole kyse vain EU:n määräajasta. Huoltohistoria, jota vain valmistajan oma järjestelmä voi lukea ja päivittää, toimii käytännössä suljettuna arkistona. Se kaventaa arvoa auton omistajalle, riippumattomalle korjaamolle, autokauppiaalle ja auton seuraavalle omistajalle. Huoltohistoria saa täyden arvonsa vasta, kun se seuraa autoa koko sen elinkaaren ajan, korjaamosta, omistajasta, merkistä ja maasta riippumatta. Juuri siksi rakennamme Digital Servicebookia, ja siksi käymme hyvin mielellämme keskustelun uusien automerkkien kanssa ennen 23. kesäkuuta 2027. Jos haluatte käydä sen keskustelun, voitte ottaa meihin yhteyttä.
